Olin viimeviikolla Taitaja 2016 ammattitaidon SM-kisoissa.
Reissuun lähdettiin maanantaina kahdeksan liepeillä opinto-ohjaajani Marikan kanssa. Meille oli koulun puolesta varattu taksi, jonne tuli myös parilta muulta alalta kolme opiskelijaa ja heidän kisahuoltajansa.
Seinäjoelle ajeltiin noin kolmisen tuntia ja perillä käytiin heti hakemassa kisa-passit. Ensimmäinen päivä meni lähinnä asioiden läpi käymiseen ja ohjeistukseen.
Kuva: Emilia Mäki-Jouppila Skills Finland
Tiistai, keskiviikko ja torstai olivat kisapäiviä.
Tehtävinä meillä oli maanantaina vaurioituneen uuden lokasuojan pintaoikaisu ja tasoitetyöt. Samalla tehtiin toista työtä, eli maalatun puskurin muovikorjausta. Puskurissa oli noin viiden sentin halkeama.
Minulla vain meni liikaa aikaa lokasuojan suoraksi naputteluun ja kittaamiseen (eikä siitä tosin kaikki epätasaisuus edes lähtenyt). Toiset kilpailijat suorittivat tehtävän nopeammin.
Muovikorjaus meni muuten hyvin, mutta aika alkoi painaa vastaan ja lisäksi jouduin liimaamaan halkeaman kahteen kertaan. Suurin virhe joka vei aikaa oli varmaankin se, että laitoin ensiksi pohjamaali sprayn ilman kovettajaa. En tiennyt että se piti erikseen lisätä, kun en ollut kyseistä tuotetta ennen käyttänyt. Hioin sprayn pois, ja ruiskutin uudestaan kovettajan kera. Tehtävää tosin sai jatkaa myös seuraavana päivänä, mutta päivän lopussa ilmeni että jonkin verran pisteitä jouduttiin vähentämään työn keskeneräisyyden ja tuomareiden tulosten ilmoittamisen aikataulun vuoksi. Muovinkorjauksessa myös se oli minulla väärin tehty että olin hionut taustapuolen liian karhealla (rodacilla). Tosin niin minua oltiin opetettu tekemään, ja lisäksi paikkalappu oli tuuman liian pieni.
Lokasuojan ruiskutus tehtiin samana päivänä ja siihen olin itse ihan tyytyväinen. Tuomareilta sain vinkkiä vain että kannattaa ruiskuttaa rohkeammin ja vielä rennommin.
Meidän kilpailijoiden valmiit lokasuojat. En ole varma mikä kuvan yksilöistä on minun.
Seuraavana päivänä tehtävänä oli sen samaisen puskurin paikkamaalaus ja lisäksi piti tunnistaa kolmesta cabas laskelmasta oikea. Minua cabasin käyttöön opasti ennen kisoja Tommi Kettunen, jolle suuret kiitokset.
Cabas tehtävästä sain 3/4 pistettä. Ehkä mentiin osittain tuurilla, mutta pääasia että oikea laskelma löytyi.
Puskurin häivytyksessä minulla oli vesivärin kanssa liian suuret paineet (1.8 ja 1.4) vaikka olisi pitänyt olla jokin 1.4 ja 0.4 - 0.5 jos oikein ymmärsin. Lisäksi häivytysalueeni oli lakan kanssa liian pieni/liian näkyvällä kohtaa/kohdassa joka oli haastava kiilloittaa. Mutta pääasia tässä oli, että opin hyvin paljon lisää häivytysmaalauksista. Tässä kohtaa olin myös vielä ihan tyytyväinen, kun tämä oli kuitenkin vasta toinen lakkahäivytys mitä koskaan olen tehnyt.
Tuomarit ja finalistit.
Viimeisenä päivänä tehtävänä oli enää häivytysrajojen kiillotus, suojaustehtävä, sekä bonus tehtävä (tarrojen liimaus). Viiminen päivä meni kyllä minun osalta aivan pieleen. Pahin virhe oli 1500 hiomapaperin lyöminen kiinni kiillotuskoneeseen joka ei ollut epäkesko. Olin suunnitellut hiovani 1500 vesihiomapaperilla käsin, mutta eihän niitä ollut, niin en sitten oikein funtsinut loppuun asti.
Naarmu oli niin syvä, ettei sitä saanut enää kiillotettua millään.
Suojaustehtäväkään ei sujunut niin hyvin kuin olisin toivonut. Kiireessä en ehtinyt suunnitella sitä mitenkään kovin hyvin, paperi repeili kuin viimeistä päivää, enkä tarkistanut peilin kohtaa alapuolelta kun se kiireessä unohtui (siellä oli teippi huonosti).
Teippaustehtävän lopputulos näkyy tässä yllä olevassa kuvassa.
Seuraavaksi päästiin palkintojen jakoon.
Viidenneksi jäin, mutta ihan yllätyksenä minut palkittiin Veikko Huovisen muistopalkinnolla. http://pintakilta.weebly.com/
"Veikko Huovisen muistopalkinto on luonteeltaan kiertopalkinto, joka jaetaan vuosittain Taitaja Kilpailujen yhteydessä automaalausalan kilpailijoiden kesken. Palkinto on Automaalarimestari Kilta ry:n kunnianosoitus Veikko Huovisen tekemälle arvokkaalle elämäntyölle automaalausalan opettajana ja nykyisen kilpailutoiminnan kehittäjänä.
Hänen elämän arvoihinsa voidaan liittää vahvasti käsitteet ammattiylpeys, nuorten valmentaminen tulevaisuuden haasteisiin, oikeudenmukaisuus, toisten huomioon ottaminen ja vastuun kantaminen läheisistään. Arvot, jotka eivät kulu edes ajan saatossa.
Palkinnon saamisen perusteet on pyritty muodostamaan sellaisiksi, että Veikko Huovinen voisi ne hyväksyä. Palkinnon luonne on ennen kaikkea kannustava. Palkinnon saaja voi olla kuka tahansa kilpailuun osallistuneista. Tämän palkinnon myötä Automaalarimestari Kilta ry haluaa korostaa myös ammattitaitoon liittyvien yleistaitojen ja sosiaalisten taitojen merkitystä osana ammattitaitoa.
Automaalarimestari Kilta ry toivoo, että palkinto ja palkinnon mukana tuleva kunniakirja asetetaan arvoiselleen paikalle oppilaitoksessa merkkinä automaalarimestareiden osoittamasta arvostuksesta tehtyä työtä kohtaan.
Palkintokriteerit määräytyvät seuraavien kysymysten kautta:
Kuinka yhteisöllisesti kilpailija toimii kilpailutilanteessa ja kilpailun väliajoilla?
Kuinka hän huomioi kilpakumppanit ja heiden suorituksensa kilpailutilanteessa?
Kuinka hän suhtautuu omiin ja muiden vastoinkäymisiin kilpailutilanteessa ja niiden ulkopuolella? Kuvaako sana ammattiylpeä hänen toimintansa ammatillisessa mielessä?
Tapio Heikkinen,
Automaalarimestari Kilta ry"
Keskellä lajivastaava ja entinen opettajani Jan Toivonen.
Kiitos valmentajani Hannu Waltzer ja Jari Välkkynen.
Poika tuli kotiin kahdeksan vuoden pitkän tauon jälkeen.
2008 palkinnon sai nimittäin Taru Kivinen meiltä Hämeenlinnan Pintakillasta.
Keskellä Juha ope ja tuomari.
Loppupeleissä olen tosi tyytyväinen.
Parhaita asioita reissussa oli ehdottomasti kaikki se oppimisen määrä, vanhojen tuttujen tapaaminen ja uusien tuttavuuksien solmiminen, kaikki vinkit tulevaisuuteen, motivaatio kehittyä automaalarina, kaikki ne taitavat ihmiset joilta yritin saada mahdollisimman paljon tietoa ja vinkkejä varastoon, ja tietysti hotelli, ruoka, ja Joona.
Suuri osa kuvista (c) Jari Välkkynen & Marika Laine
